Kävitkö silmäleikkauksessa? Jaa kokemuksesi

Lue kokemukset sairaaloittain: Eiran sairaala | Eyekarelia | Helsingin Silmäsairaala | KSA | Laservisioon | Laser-Porus | Lauttasaaren Silmälääkärikeskus | Medilaser | Mehiläinen | ODL | Terveystalo | Turun Silmäexpertit | Turun Silmälaser Pihlajalinna | Silmäsairaala Valo | Öga

Mikäli luet sivua puhelimella, tästä voit siirtyä kirjoittamaan omasta silmäleikkaus-kokemuksestasi.

Arvosana: 8

Kokemus: Kävin pari viikkoa sitten Klinikka22:ssa ehkäpä tunnetuimman silmäkirurgin Juhani Pietilän operoitavana. Molempiin silmiini tehtiin Femtolasik-leikkaus. Silmäni arvot olivat n. -7 ja -4, eli puolisokeuden lisäksi oli tarkoitus päästä eroon eriparisilmistä. Ennakkoarvioinnssa kävin kolme viikkoa aikaisemmin, ja kun mitään estettä leikkaukselle ei ollut, varasin leikkausajan maaliskuun lopulle, mutta päätin vielä miettiä asiaa pari viikkoa. Keräsin sen kahden viikon aikana kaikki mahdolliset tiedot ja riskit silmäleikkauksesta ja mietin voittaako hyödyt vai haitat. Päätin lähteä leikkaukseen. Itse operaatioon ja lääkäriin luotin täydellisesti, ainoastaan minua huoletti silmien kuivuminen. Olin lukenut paljon kauhutarinoita siitä, kuinka leikkaus pilaa silmät tehden niistä erittäin kuivat. Minulla oli jo ennestään todettu kuivat silmät ja sen vuoksi en piilareitakaan voinut käyttää kuin max. 1-2 kertaa viikossa ja silloinkaan käyttö ei ollut kovin miellyttävää. Sen verran halusin kuitenkin laseista eroon, että päätin ottaa riskin. Silmälasiton elämä helpottaisi ainakin liikuntaa harrastaessa, koska piilareidenkaan käyttö ei ollut mahdollista enää. Leikkauspäivää jännitin todella paljon. Ennen varsinaista leikkausta silmät tarkistettiin vielä kaikilla mahdollisilla tavoilla ja silloin sain rauhoittavaa lääkettä. Ajattelin aluksi ettei lääke tehoa, koska jännitys vain kasvoi, mutta leikkauksen aikana olinkin ihmeen rauhallinen. Leikkaukseen meni kaiken kaikkiaan 10 minuuttia (esivalmisteluineen) eikä se tuntunut yhtään miltään! Ei edes se silmänpaineen nosto mistä kaikki puhuu. Mutta kai se on yksilöllistä miten leikkauksen kokee. Leikkauksen aikana näin vain valoja ja tähtiä ja sillä hetkellä kun läppä asetettiin takaisin, muistan nähneeni (huonommalla silmällä) seinällä olleen kellon, ja se oli mahtava tunne! Vähän laseroinnista tuli kärähtäneen hajua ja laite piti inhottavaa ääntä, mutta operaation aikana ei kyllä juurikaan ehdi ajatella mitään. Vaikeinta oli ehkä se, että piti koko ajan tuijottaa vihreää valoa. Varsinkin huonompi silmäni harhaili paljon, koska en meinannut nähdä valoa ollenkaan. Onneksi silmän liikkuminen ei nykyään haittaa, koska laitteet ovat nopeita huomaamaan sen. Leikkauksen jälkeen minut ohjattiin pimeään lepohuoneeseen, jossa juttelin toisen leikkauksesta tulleen kanssa, söin suklaata ja join teetä. Muistan että taustalla soi Titanicin soundtrack, mitä vähän ihmettelin. :D Silmät tuntuivat tässä vaiheessa todella polttelevilta ja toista silmää särki ja pyysinkin särkylääkettä. Tuntui ettei silmiä pystynyt avaamaan ollenkaan. Parin tunnin jälkeen lääkäri pyysi huoneeseensa ja tarkasti läppien kiinnittymisen. Ne oli kiinnittyneet täydellisesti ja näkökin oli jo kuulemma lentäjän tasoa. En tosin kovin kirkkaasti vielä nähnyt, koska silmien turvotuksen vuoksi näkökenttä näytti hyvin sumealta. Kävelin kotiin yksin aurinkoisessa pakkassäässä, mikä oli todella tuskallista! Suosittelen ottamaan saattajan mukaan. En voinut kunnolla pitää silmiä auki ja tuntui että törmäilin ihmisiin koko ajan. Illaksi meninkin sitten siskon luo, ja ilta meni pääasiassa lepäillessä ja nukkuessa. Vähän pystyin jo illalla telkkaria katsomaan, mutta silmissä oli tosi voimakas roskantunne edelleen. Klinikalta ei muuten automaattisesti anneta mukaan yöksi silmäsuojia, mutta suosittelen pyytämään niitä. Minä ainakin yritin ensimmäisinä öinä raapia silmiä, joten suojat tulivat todella tarpeeseen! Käytin niitä itseasiassa koko ensimmäisen viikon, ennen kuin uskalsin nukkua ilman. Leikkauksen jälkeisenä aamuna olo oli jo parempi, muistan kun heräsin ja näin samantien kirjahyllyssä olevien kirjojen nimet! Eli näkö oli jo täydellinen, ainoastaan kuivat silmät vaivasivat edelleen. Oikeastaan koko seuraava viikko oli samanlaista. Silmät olivat niin kuivat että käytännössä makasin kotona aurinkolasit silmillä ja verhot kiinni. Silmätippoja sai laittaa ihan koko ajan ja välillä tuntui ettei niistä ole mitään apua. Hetkittäin pelkäsin että jos silmät jääkin tuollaisiksi. Kuitenkin heti kun lääkekuuri alkoi loppua (kortisoni kuivatti silmää lisää), silmätkin paranivat huomattavasti. Pystyin tekemään normaaleja asioita, tosin silmätippoja menee yhä runsaasti. Erityisesti kuiva huoneilma, auton ilmastointi ja tuulinen sää tuntuvat kyllä silmissä. Lisäksi muutamana päivänä koin voimakasta päänsärkyä, mutta uskoisin sen johtuvan vain siitä, että aivot totutteli uusiin silmiin. Nyt kahden viikon jälkeen voin sanoa olevani tyytyväinen leikkaukseen. Näen täydellisesti (oikeastaan paremmin kuin laseilla koskaan) ja hämäränäköni on selvästi parantunut. Minkäänlaisia valojen "leviämisiä" en ole kokenut. Aurinkolaseja pidän käytännössä koko ajan ulkona ollessa (nyt on ollutkin aurinkoisia päiviä kaksi viikkoa) ja silmätippoja laitan aina kun siltä tuntuu. En ole vielä kokeillut urheilua enkä meikkaamista, mutta eiköhän niitä pikkuhiljaa voisi uskaltaa taas aloittaa. Odotan ja toivon että tämä kuivasilmäisyys helpottaa edelleen, mutta toisaalta nyt on vasta vajaa kaksi viikkoa leikkauksesta että eiköhän parempaan päin vielä mennä. Käytin ennen leikkausta silmätippoja, joten en odota että pääsisin niistä kokonaan eroon ikinä, mutta käytön toivon vähentyvän. Parin viikon päästä jälkikontrollissa pitäisi sitten selvitä silmien lopullinen näkö ja kuinka leikkaus sujui. En voi sanoa suoraan suosittelevani leikkausta kellekään, koska jokaisen täytyy itse miettiä mitä tehdä. Kaikki riskit on kuitenkin hyvä tiedostaa etukäteen ja sen valossa miettiä kuinka paljon leikkausta haluaa. Minulle leikkaus tuo suuren avun, kun vihdoinkin näen kirkkaasti! Jos näköni sattuisi tästä kuitenkin huononemaan, mietin kyllä tarkkaan menenkö uusintaleikkaukseen. Minulla nimittäin ei ole mitään silmälaseja vastaan, jos kuitenkin tulen myös toimeen ilman. Suurilla miinuksilla kun silmälasit ovat päässä koko ajan, ja siitä toivon päässeeni lopullisesti eroon! Klinikalle ja itse leikkaukselle antaisin 9:n tai kympin arvosanaksi, mutta tämä silmien kuivuus vähän laskee arvosanaa. Toivottavasti puolen vuoden päästä voisin antaa jo kympin. :)

Silmäleikkaus kokemus - Silmaleikkaus.com

Nimi: KE


Sairaala: Klinikka 22



Arvosana: 10

Kokemus: Leikkauksesta on nyt 3 viikkoa ja olen todella tyytyväinen sekä leikkauskokemukseen että lopputulokseen. EyeKarelian henkilökunta oli todella ystävällistä ja osaavaa, leikkaavana lääkärinä oli Jari Leppälä, joka leikkaa EyeKarelian lisäksi Tampereen Silmäasemalla ja Helsingissä Klinikka 22:ssa. Suosittelen lämpimästi sekä lääkäriä että klinikkaa! Jälkitarkastusta ei ole vielä ollut, mutta näkö on mielestäni nyt yhtä hyvä tai parempi kuin silmälaseilla. Näkö oli molemmissa silmissä -5.5 ja hajataittoakin toisessa silmässä. Ensimmäisinä päivinä oli pientä kaksoiskuvaa ja pelkäsin, että hajataitto ei ollut korjaantunut lainkaan, mutta nyt tilanne on korjaantunut. Ei kannata tehdä hätäisiä johtopäätöksiä näön korjaantumisesta ensimmäisinä päivinä leikkauksen jälkeen, näyttäisi olevan aika yksilöllistä, kuinka kauan lopulliseen leikkaustulokseen menee.

Silmäleikkaus kokemus - Silmaleikkaus.com

Nimi: JC


Sairaala: EyeKarelia



Arvosana: 10

Kokemus: Tänään tuli 2 viikkoa leikkauksesta, ja olen niin tyytyväinen, että vihdoin uskalsin mennä! Koko prosessi meni nopeasti ja ammattitaitoisesti aina esitutkimuksesta leikkaukseen ja jälkihoitoon. Tunsin olevani hyvissä käsissä! Ympyrätalon Mehiläisen leikkaava lääkäri Kimmo Liesto oli asiantunteva ja asiakkaan erittäin hyvin huomioiva, ja hänen muu henkilökuntansa osaavaa ja mukavaa. Mikään ei sattunut eikä paniikki iskenyt. Koko ajan näki jotain, erivärisiä valoja lähinnä, ja koneet surrasivat. Ikävimmältä tuntui silmää auki pitävä rautalankasysteemi, mutta sekään ei ollut ovin paha - ja aikahan oli tosi lyhyt, koko juttu kesti varmaan noin vartin kokonaisuudessaan. Tunti leikkauksen jälkeen silmät vuotivat aika paljon, mutta lepäilin pehmeässä nojatuolissa viltin alla ja kuuntelin musiikkia silmät kiinni. Sain kipulääkkeenkin, vaikka juurikaan ei mitään tuntemuksia ollut. Näkö oli aikaisemmin noin -4 molemmissa silmissä ja pientä luku- ja hämäränäön heikkenemistäkin havaittu. Nyt näen loistavasti, enkä vielä tarvitse lukulasejakaan kuin aivan tihrupienen tekstin lukemiseen. Näkö oli hyvä jo heti samana päivänä, hieman tuhruisuutta tosin oli, mutta sekin hävisi iltaan mennessä. Suurin vaiva oli kahden ensimmäisen päivän valtaisa silmätippojen määrä; tuntui, että niitä pitää laittaa aivan koko ajan (17 tippaa /vrk eli noin vajaan tunnin välein + halutessa vielä kostutustippoja sai laittaa lisääkin...) Nyt tarvitsee enää kostutustippoja laitella muutamia kertoja päivässä. Mutta loppujen lopuksi pieni vaiva se on siitä, että nyt näkee ilman rillejä! Joka aamu herätessä tulee väkisinkin hymy huulille: ah niin, minä tosiaan näen! :-)

Silmäleikkaus kokemus - Silmaleikkaus.com

Nimi: Virpi


Sairaala: Mehiläinen Ympyrätalo



Arvosana: 9

Kokemus: Kävin FemtoLasik-silmäleikkauksessa 27.6. Jyväskylän Mehiläisessä, kirurgina Petri Rekonen, ja tässä pitkäkö tarina silmäleikkauksesta, sen taustoista ja lopputuloksesta omalta kohdaltani. Olin 10-vuotias kun sain ensimmäiset silmälasini. Tuolloin, 26 vuotta sitten, olin pienessä maalaiskoulussani ensimmäinen "rillipää". Neljännen luokan luokkakuvassa otin vielä lasit pois, mutta sisuunnuin ja siitä lähtien lasit ovatkin nököttäneet nenällä käytännössä kaikki valveillaoloajat, piilolaseja en koskaan halunnut käyttää. Laserleikkaus oli käynyt mielessä siitä lähtien kun asiasta ensimmäisen kerran kuulin. Sisko kävikin leikkauttamassa omat silmänsä jo 12 vuotta sitten mutta siinä vaiheessa ajattelin vielä laserleikkauksen olevan lähinnä kauneusleikkauksiin rinnastettava turhake ja itsepintaisesti pidin lasit nenälläni. Tiedostin toki myös riskit jotka aiemmin olivatkin suurempia ja koska elämä sokeana ei houkutellut, ei koskaan tullut mieleen mennä itse oikeasti leikattavaksi. Viime vuosina asia on kuitenkin tullut useammin mieleen mutta koska itselläni on ollut jo vuosia ongelmana aika ajoin toistuvat iriitit (värikalvon tulehdus), arvelin ettei laserleikkaus sovi minulle. Purin siis taas hammasta ja annoin asian olla. Tänä kesänä sitten viimein asiat alkoivat lähteä rullaamaan nopeastikin, kaikki suunnitelmasta päätöksen kautta leikkaukseen tapahtui vain kolmessa viikossa! Minulla oli jo pitkään ollut samat silmälasit käytössä (lähes 13 vuotta) jotka olivat jo siinä kunnossa että oli syytä vaihtaa, vaikka mielestäni niillä vielä näinkin. Kävinkin silmälasiliikkeessä 6.6. jossa minulle tehtiin näöntarkastus ja todettiin että näköni on pysynyt samana kuin 13 vuotta sitten eli teoriassa vanhat lasit kävisivät yhä. Ostin kuitenkin uudet lasit koska vanhat olivat todella kuluneet. Sainkin uudet lasini 13.6. Seuraavat päivät meni uusiin laseihin totutellessa, lisäksi satuin sairastumaan pariksi päiväksi ja silmät alkoivat sen jälkeen tuntua siltä että iriitti olisi taas puhkeamassa, joten lääkitsin itseäni kortisonitipoilla. Näkö sumeni aika ajoin, välillä taas näkyi normaalisti, mutta tämä oli tuttua iriittikokemuksista. Uudet lasit lisäksi painoivat ja puristivat tietysti eri tavalla kuin vanhat, joten mielessä alkoi pyöriä ajatus: Mitä jos veisi tämän homman pidemmälle? Ryhdyin lukemaan netissä tarkemmin laserleikkauksista ja etenkin tästä uusimmasta FemtoLasik -menetelmästä. Opin samalla että iriitti EI ole este (kunhan se ei vain ole päällä leikkauksen aikaan) ja että toipumisaika leikkauksesta onkin melko lyhyt. Lisäksi hintakin yllätti - vaikka operaatiota ei missään tapauksessa voi halvaksi kutsua, olin jotenkin kuvitellut sen olevan vielä ainakin 2-3 kertaa kalliimpi. Asia alkoi kiinnostaa joten tulin puhuneeksi ajatuksistani niin töissä kuin vapaa-ajallakin ja huomasin että yllättävän moni oli joko itse kokenut leikkauksen tai ainakin tuntevansa jonkun jolle leikkaus oli tehty. Puhuttiin että se on helppoa ja leikatut ovat olleet tyytyväisiä. Luin tämänkin sivuston leikattujen kokemuksia innokkaasti (ja koska nämä olivat mielestäni erittäin kiinnostavia ja näillä oli suuri vaikutus päätökseeni, päätin myös että jos itse päädyn leikkaukseen, kirjoitan omat kokemukseni tänne) ja lopulta sitten laitoin maanantaina 24.6. netin kautta yhteydenottopyynnön Jyväskylän Mehiläiseen. Yhteydenottopyynnön jättämisestä kului vain 10 minuuttia japuhelimeni soi. Sairaanhoitaja Mehiläisestä soitti ja kyseli hieman alkutietoja itsestäni. Olin valmistautunut siihen että ensin kutsutaan esitutkimukseen ja sitten joskus myöhemmin mahdolliseen leikkaukseen, ja kun kesälomakausikin on jo alkanut niin olin varma että homma menee jonnekin myöhäissyksyyn. Yllätyin kun hoitaja sanoi että tämän viikon torstaina 27.6. olisi vapaa aika esitutkimukseen ja samana päivänä voitaisiin leikatakin, mikäli esitutkimuksessa ei mitään ihmeellistä ilmene. Ilmoitin samantien että ok, minä saavun torstaina paikalle, yllättäen näin itsenikin. Maanantaista torstaihin ei ole pitkä aika mutta se tuntui kestävän ikuisuuden. Itse leikkaus ei jännittänyt (iriitin takia silmiäni oli ronkittu elämäni aikana jos jollain välineillä) mutta sen sijaan se jännitti, onnistuuko koko leikkaus kun iriittikin vielä näytti olevan tulossa enkä uskaltanut kortisonitippojakaan ottaa enää näin lähellä leikkausta. Näkö oli edelleen aika ajoin sumea eikä tilanne näyttänyt parantuvan lainkaan, pikemminkin päinvastoin.Torstaiaamuna olin jo varma ettei leikkaus onnistuisi, mutta päätin mennä kuitenkin Jyväskylään esitutkimukseen. Matkaa oli yli 100km ja lähdin matkaan omalla autolla. Saavuin paikalle 15 minuuttia etuajassa ja ilmoittautumisen jälkeen minut ohjattiinkin sairaanhoitajan toimesta jo heti muutamaan esitutkimukseen, mm. silmätopografiaan. Tutkimuslaitteet sijaitsivat hämärässä huoneessa jossa sermin takana näytti makoilevan kolme leikattua potilasta. Hoitaja kommentoi jotain radiosta juuri kuulemaansa johon nämä potilaat vastailivat - tuntuivat ainakin olevan hengissä ja hyväntuulisia! Mittausten jälkeen minut ohjattiin takaisin käytävälle odottelemaan lääkäriä. Odottelu tuntui kestävän ikuisuuden, näytettiin olevan aikataulusta hieman myöhässä. Lääkäri oli huoneessaan jonne ohjattiin hämärästä lepohuoneesta odotteluni aikana kaksikin potilasta. Kiinnitin huomiota siihen että kun nämä poistuivat lääkärin huoneesta ja lähtivät kävelemään epävarmasti poispäin, näiden kummankin silmälasittoman ihmisen kasvoilta kuvastui jonkinlainen ilon ja hämmennyksen sekoitus. Välissä lääkäri kävi leikkaamassa yhden potilaan, toimenpide näytti kestävän yhteensä noin 15 minuuttia. Lääkäri tuli ulos leikkaussalista ja otti minut vihdoin sisään esitarkastukseen. Kerroin että minulla saattaa olla iriitti päällä, ja yllätykseni oli melkoinen kun lääkäri totesi silmieni olevan kaikin puolin terveet eikä iriitistä tietoakaan. Näkötarkastuksessa sitten selvisi, että nämä uudet lasini (ja sitä myöten myös vanhat) olivat olleet melko pahasti pielessä: hajataittoa ei oltu toisesta silmästä korjattu lainkaan ja toisesta liikaa/liian vähän, ja lasien vahvuudetkin oli väärät: ainakin toisessa silmässä näköni oli oikeasti -3,5 mutta lasit olivat -4. Lääkäri sanoi että tästä syystä näen aika ajoin huonosti ja näkö tuntuu sumealta. Minulla oli ollut tällaisia "ajoittaisia sumentumisia" jo kolmisen vuotta, ja nyt vasta selvisi että kyse oli vääristä laseista eikä läheskään aina iriitistä! Tätä miettiessäni korvaan särähti lääkärin "kun sinut kohta leikataan" -kommentti ja hetken päästä minut kehoitettiin menemään takaisin odottelemaan sillä "kohta korjataan sinun näkösi". Leikkaus tulisi sittenkin toteutumaan ja vielä muutaman minuutin päästä! Tätä toivoinkin! En ehtinyt asiaa sen enempää miettiä kun hoitaja jo pyysi leikkaussaliin valmistautumaan. En ottanut rauhoittavaa lääkitystä vaikka sellaista toki tarjottiin. Myssy päähän, naaman puhdistus ja kolmea eri silmätippaa silmiin joista muistan toisen kirvelleen (tästä varoitettiinkin) ja kolmas oli puudutukseen. Sen jälkeen minut ohjattiin makaamaan leikkauspöydälle ja pään yläpuolelle vedettiin laserointikone, jonka hienoja valoja jäin katselemaan (punaiset valot näyttivät säkenöivän ilmassa, johtuu varmaan silmätipoistani). Mukavanoloinen teknikko jutusteli kanssani kuin kysymykseni olisi kiinnostanut häntä vaikka on varmasti vastaillut samoihin kysymyksiin ja kertonut samat asiat satoja kertoja. Odottelua ja jutustelua kesti 5-10 min jonka jälkeen Rekonen tuli paikalle ja operaatio alkoi oikeasta silmästä, vasen peitettiin. Ohjeeksi sain katsoa vihreää valoa aina kun sen vain näen. Ensin teipattiin silmäripset ja asetettiin luomenlevitin. Hieman epämukavaa mutta eniten minua häiritsi kirkas valo kun silmiä ei voinut enää räpytellä. Lääkäri onneksi himmensi valoa kun asiasta mainitsin. Tämän jälkeen oli läpän teon vuoro. Sitä varten silmääni kiinnitettiin jonkinlainen laite joka loi silmään alipaineen ja joka aiheutti näön mustumisen. Itse läpän teko ei tuntunut lainkaan, teknikko laski koko ajan sekunteja jotta tiesin milloin "silmäimurista katkaistaan virta" ja paine silmässä helpottaa (ja näen taas jotain). Tämän jälkeen oli itse silmäleikkauksen vuoro, tämä toimenpide ei tuntunut lainkaan ja kesti vain 20 sekuntia, mutta nenääni tuli ilotulitusrakettien/ruudin haju, oma silmähän se vain kärysi mutta tiesin sen kuuluvan asiaan. Lopuksi läppä laitettiin takaisin paikoilleen, mahdolliset ilmakuplat yms poistettiin sivelemällä silmän pintaa minikokoisella "ikkunalastalla". Lääkäri selosti koko ajan mitä tapahtuu, mikä oli hyvä asia. Tämän jälkeen homma oli valmis ja siirryttiin vasempaan silmään, ja oikea silmä peitettin. Vaikka operaatio oli sama vasemmassakin silmässä, jostain syystä tämän silmän kanssa tunsin kipua etenkin paineistuksen yhteydessä ja kirkkaan valon vuoksi. Ei lainkaan mukavaa, mutta kyllähän sen kesti kun tiesi toimenpiteen olevan pian ohi. Vasenkin silmä tuli leikattua ja lääkäri sanoi että nyt näkösi on korjattu. Sain luvan nousta leikkauspöydältä ja pettymys oli suuri kun näin edelleen kaiken sumeasti, samalla tavalla kuin aiemmin ilman laseja. En kuitenkaan sanonut mitään vaan seurasin hoitajaa hämärään lepohuoneeseen jossa olikin kaksi aiempaa potilasta vielä lepäilemässä ja toivottivat tervetulleeksi kerhoon. En malttanut olla kysymättä kohtalotovereiltani: "Luulin että näkö on korjattu mutta näen edelleen todella sumeasti, oliko teilläkin sama juttu?" Molemmat vastasivat että "kyllä vain, mutta nyt alkaa näkö pikkuhiljaa parantua". Huh mikä helpotus! :) Lepohuoneessa söin tarjoiltua suklaata ja join kahvia ja vaihdeltiin leikkauskokemuksia kahden muun potilaan kanssa. Jossain vaiheessa päätin laittaa silmälasini päähän ja kun huomasin että niillä en näe senkään vertaa mitä ilman laseja näin niin tajusin että jotain on oikeasti muuttunut! Yksi toisensa jälkeen muut kohtalotoverit ohjattiin pikkuhiljaa pois lepohuoneesta ja minä jäin vielä yksin lepäilemään (olin päivän viimeinen leikattava). Tunnin lepäiltyäni hoitaja kyseli haluaisinko kenties jo lähteä, mutta koska en hämärässä huoneessa tuntenut näkeväni edes parin metrin päässä olevan kellon aikaa selvästi vaan kaikki näytti sumuiselta, päätin jäädä vielä hetkeksi lepäämään. Hoitaja kuitenkin jätti lepohuoneen oven auki, ja vaikken tuoliltani nähnyt kuin oven takana olevan käytävän kulman, tajusin että näen sen selvästi, enkä aiemmin olisi erottanut noin kaukana olevia kohteita. Taas muutos entiseen! Kymmenisen minuutin kuluttua hoitaja kyseli uudelleen haluaisinko lähteä ja ajattelin kokeilla onneani. Huoneesta poistuttuani näin ihmeekseni käytävän päähän vaikken nähnytkään kunnolla lähelle. Lääkäri tarkisti pikaiseti että läppä oli kunnolla paikoillaan ja sitten tarkistettiin taas näkö. Näin näkötaulussa yhä pienemmät tekstit ilman arvailuja 1.0:aan saakka. Lääkäri sanoi että tämä lupaa hyvää: näköni on nyt huonoimmillaan mutta minulla on silti 100% näkö joka vastaa "normaalia" näköä. Näkö tulee kuulemma vielä parantumaan joka tarkoittaa että minulle tulee erinomainen näkö. Sain lääkereseptejä ja toimintaohjeita ja sitten pääsin lähtemään, kasvoillani varmasti samanlainen ilon ja hämmennyksen yhdistelmä jonka olin muiden potilaiden kasvoilla aiemmin huomannut. Ulkona huomasin ihmeekseni näkeväni kadun päähän kauemmas kuin koskaan laseilla, vaikka 0-3m etäisyydellä olikin hieman sumuista. Kiertelin kaverin kanssakaupungilla ihmetellen tarkkaa näköäni ja hain apteekista silmätipat jonka jälkeen etsin ruokapaikan. Tarkoituksenani oli katsoa miten näkö palautuu pikkuhiljaa, jos ruokailun jälkeen näkö on hyvä, ajan saman tien kotiin vaikkei lääkäri sitä suositellutkaan, mutta jos en koe näkeväni riittävän hyvin, jään kaverin luo yöksi Jyväskylään. Neljä tuntia leikkauksen jälkeen koin kuitenkin näkeväni niin hyvin että lähdin ajamaan. Huomasin hyvin nopeasti että päätös oli oikea: vaikka auton mittaristo ei täysin terävältä näyttänytkään, näin kuitenkin ulos autosta ja kaukaisuuteen paremmin kuin laseilla koskaan, joten ajomatkakin oli silkkaa nautintoa. Seuraavana aamuna herättyäni huomasin etten näe kunnolla edes yöpöydällä olevaa kelloani, vaikka eilen illalla vielä lähinäkökin oli tullut paremmaksi. Näkö oli siis huonontunut eilisestä! Nousin ylös ja katsoin ikkunasta ulos: näin edelleen kauas todella terävästi. Soitin aamupäivällä lääkärille ja kyselin asiasta, ja lääkärin mukaan tämä on täysin normaalia: likinäköisenä aivoni olivat päässeet helpolla aina kun katsoin lähelle, mutta nyt kun en ole enää likinäköinen, aivot joutuvat opettelemaan lähelle tarkentamisen uudelleen. Kaiken lisäksi aivot unohtavat osan päivällä oppimaansa, ja tämän vuoksi aamuisin lähinäkö on heikoimmillaan. Tämä "aamusumeus" saattaa kuulemma kestää 1-2 viikkoa jonka jälkeen lähinäkökin on kirkas heti aamuisin. Vaikka leikkauksesta on tätä kirjoittaessani kulunut vain kaksi päivää, oli lähinäkö tänä aamuna jo selvästi parempi kuin eilen, joten elämä kirkastuu koko ajan lisää! Lopullinen arvio tehdään sitten kuukauden kuluttua jälkitarkastuksessa. Pitkän tarinan päätteeksi voin vain sanoa samaa kuin niin monet leikkauksessa olleet: Yksi parhaita päätöksiäni koskaan ellei paras, ja ainoa negatiivinen asia on se etten mennyt leikkaukseen jo aiemmin.

Silmäleikkaus kokemus - Silmaleikkaus.com

Nimi: Jani


Sairaala: Mehiläinen



Arvosana: 9

Kokemus: Kävin toukokuussa 2013 leikkauttamassa silmäni Femto-lasikilla Espoon Medilaserissa (Iso Omena). Lähtöarvot -3,75 ja -3,2. Esitutkimuksessa todettiin, että sarveiskalvoni paksuus on juuri ja juuri alarajalla. Paksuus riittäisi hyvin Femtoon ja uusintaleikkaukseen, mutta nuoren ikäni (22v.) vuoksi optikko halusi vielä konsultoida kirurgia. Oikeassa silmässäni on myös arpi, mutta se ei vaikuttanut tässä mitään. Seuraavana päivänä optikko soitti ja sanoi, että kirurgin mielestä silmät voidaan leikata Femtolla. Esitutkimuksen tehnyt optikko oli todella mukava ja vastasi kaikkiin mieltä askarruttaviin asioihin asiantuntevasti! Operaatiopäivän aamuna oli vaikea syödä, mutta Medilaseriin päästyäni jännitys hieman helpotti (rauhoittavaa ei kuitenkaan tarjottu). Henkilökunta oli aivan loistavaa ja erittäin ystävällistä! Ilmeisesti rahalla tosiaan saa hyvää palvelua.. Ennen operaatiota lääkäri (Kannisto) teki vielä nopean tarkastuksen silmiin ja kertoi miten operaatio etenee. Tämän jälkeen odottelin hetken aulassa, josta hoitaja tuli hakemaan "leikkaussaliin". Operaatio oli nopea kaikinpuolin ja _täysin_ kivuton - helpompaa kuin hammaslääkärissä. Ainoa hieman epämiellyttävä kohta oli paineistus, mutta kivuksi sitä ei voi sanoa. Salissa meni ~15-20min kaikkineen, jonka jälkeen hoitaja antoi Buranaa ja ohjasi lepohuoneeseen. On totta, että itse operaatio on kivuton. Sitä seuraava tunti sen sijaan ei ole. ~15min kuluttua puudutus lakkasi ja silmissä oli hiekantunnetta ja hiljalleen ne alkoivat vuotaa aivan mielettömästi. Tätä kesti vajaan tunnin, kunnes pääsin lääkärin tarkastukseen, jossa sain ilmeisesti uudet puudutustipat. Vuotaminen loppui kuin seinään ja sen jälkeen ei olekaan ollut mitään ongelmia. Illalla katselin telkkaria sohvalta ja näkö olisi riittänyt aivan hyvin esim. ajamiseen. Nyt kuukausi operaation jälkeen kävin kontrollissa. Luettelin kirjaimia tuttuun tapaan, kunnes lääkäri totesi "Noh, tämän pienempiä kirjaimia meillä ei olekaan..". Näkö on siis todella hyvä. Arvot ovat hieman alle +1 toisessa ja toisessa +0,5. Silmiin tehtiin tarkoituksella nuoren iän vuoksi ylikorjaus ja toinenkin silmä kuulemma tasoittuu +0,5 kieppeille. Silmät ovat parantuneet erittäin hyvin ja ainoa ongelma on lievä kuivuminen töissä (ilmastoitu toimisto). Viikonloppuisin/kotona ollessa laitan tippaa varmuuden vuoksi aamuin illoin ja ehkä päivällä. Edes vastaantulevien autojen valot eivät enää "räjähdä". Hämäränäössä en huomannut mitään muutosta. Ei voi kuin suositella, hyvä investointi! Kävin lahjoittamassa kaikki vanhat lasini hyväntekeväisyyteen, joten siitäkin tuli vielä pikku hyvän mielen bonus.

Silmäleikkaus kokemus - Silmaleikkaus.com

Nimi: TL


Sairaala: Medilaser






1 - | - 2 - | - 3 - | - 4 - | - 5 - | - 6 - | - 7 - | - 8 - | - 9 - | - 10 - | - 11 - | - 12 - | - 13

Ideoita tai kysyttävää?

Ole hyvä ja täytä lomake