Kävitkö silmäleikkauksessa? Jaa kokemuksesi

Arvosana: 10

Kokemus: Kävin leikkauksessa 17.7 Tallinnassa. Silmäni leikattiin Flow-menetelmällä, eli suoralaserointina. Näköni ennen leikkausta oli vasemmassa silmässä -1,25 ja oikeassa -2,0. Lisäksi vasemmassa silmässä hajataittoa. Leikkauspäivä meni hienosti. Menimme vaimoni kanssa aamulla laivalla Tallinnaan. Tutustuimme muutaman tunnin Tallinnaan ja sen jälkeen otin keskustasta taksin, jolla menimme klinikalle. Taksi kuljettaja puhui hyvää Suomea. Vastaanotossa puhuttiin hyvää Suomea, jonka jälkeen meidät ohjattiin erilliseen huoneeseen, jossa sain ohjeet silmätippojen laittoon leikkauksen jälkeen, sekä kaikki tarvittavat lääkkeet ja tipat leikkauksen jälkeiseen hoitoon. Tämän jälkeen leikkaukseen. Kirurgi kertoi kokoajan mitä teki ja varmisti että voin hyvin. Leikkaus ei sattunut ollenkaan. Leikkauksen jälkeen näkö oli sumea, mutta pystyi kulkemaan kohtuullisen hyvin. Ilman saattajaa en tosin olisi satamassa pärjännyt, kun en ollut siellä aikaisemmin liikkunut. Tippojen laiton jälkeen näkö oli todella hyvä hetken ja taas sumeni. Leikkauksen jälkeinen kolmas päivä oli kipeä. Klinikalta soitettiinkin aamulla ja kerrottiin, että tämä päivä tulee olemaan kipeä. Näkö oli oikeastaa huonontunut kaikki nämä kolme päivää. 7 päivää leikkauksesta suojaavat piilolasit poistettiin Helsingissä, jonka jälkeen näkö oli päivän aika huono. Sen jälkeen oli kuukauden päivät sellaista, että välillä näki todella hyvin ja välillä huonommin. Ymmärrän nyt mitä tarkoittaa, että on leikkaukseen menevän on suotavaa olla positiivinen henkilö. Jos en olisi tiennyt ja lukenut juttuja/blogeja leikkauksesta, olisin soittanut varmasti monta kertaa Tallinnaan ja valittanut huonosta näöstäni. Epäilin jopa muutaman kerran, että jäiköhän siihen koneeseen edellisen potilaan asetukset . Nyt 2 1/2 kk leikkauksesta näkö on todella hyvä, myös hämäränäkö on hyvä. Silmät tarkentaa vielä hiukan hitaasti kaukaa lähelle ja toisin päin. Luontoon on tullut paljon lisää vihreitä sävyjä. Hajataitto vasemmassa silmässä tuntuu olevan korjaantunut. Olen ERITTÄIN TYYTYVÄINEN leikkaukseen ja saamaani kohteluun KSA:lla. Suosittelen kovasti leikkausta kaikille, jotka ovat tympääntyneet silmälaseihin. Ps. Tallinnassa pärjäsimme melkein joka paikassa pelkällä Suomen kielellä.

Arvosana: 10

Kokemus: Ikää leikkauksen aikoihin oli 26 vuotta, olin toki harkinnut aikaisemminkin mutta rahallinen tilanne ja nuori ikä olivat lykänneet päätöstä. Arvot ennen leikkausta olivat -2 sekä -2,0. Esitutkimus suoritettiin Porin Medilaserissa aivan syyskuun loppupuolella 2013. Se sujui sujuvasti ja palvelu oli miellyttävää. Vaihtoehdoiksi muodostuivat PRK sekä uusin leikkaustekniikka SMILE, sillä läppäleikkausta ei voitu tehdä. Luonnollisesti valinnaksi osottautui SMILE, sillä pitkä ja kivulias toipumisaika ei ollut vaihtoehtona. Viikko esitutkimuksen jälkeen menetelmä vielä varmistui ja sain leikkausajan reippaasti alle viikkoon Turkuun, sillä Porissa SMILE -tekniikkaa ei vielä tehdä. Itse leikkaus Turussa esitutkimuksineen meni loistavasti ja valtaosa ajasta meni odotteluun. Leikkauksen suorittava erikoislääkäri oli perinpohjainen ja rauhallinen selvittäen lähestulkoon terapeuttisesti prosessin vaihe vaiheelta. Itse operaatio kesti max. 15 min ja valtaosa ajasta meni muuhun kuin itse leikkauksen suorittamiseen, kuten valmisteluun. Oma osani oli lähinnä vilkkuvan valon tuijottamista, mikä ei tuntunut sen ihmeellisemmältä kuin esim. piilolinssin laittaminen silmään. Itse leikkauksen jälkeen siirryin pienehköön hämärään huoneeseen tummien suojalasien kera jotka sain. Lasi kuohuvaa. Silmissä ei tuntunut minkäänlaista vuotamista tai kirvelyä, ainoastaan valonarkuutta ja vielä hieman sumeutta, joka karisi tosin alle viikossa. Vielä ennen lähtöä lääkäri tarkisti silmät. Nyt kuukausi leikkauksen jälkeen menin ensimmäiseen välitarkastukseen Porissa ja tulokset olivat kiitettävät. Näkö on jopa hieman parempi kuin ns. "normaalilla" ihmisellä. Silmätippojen tarve on ollut vähäinen, sillä kuivumista on ollut tuskin ollenkaan. Kokonaisuudessaan prosessi on ollut paras päätökseni moneen vuoteen ja paransi elämänlaatua hyvinkin monessa asiassa.

Arvosana: 8

Kokemus: Olin valinnut laserleikkaus paikaksi ulkomaat koska se oli todella edullista suomeen verrattuna ja tiesin sairaalaan erikoistuneen silmäsairauksiin ja se oli kansainvälisesti tunnettu sairaala. Pelkäsin leikkaukseen menoa kuin ruttoa. Vapisin kuin haavan lehti jo siinä vaiheessa kun hoitaja tuli laittamaan minulle esipuuduttavia tippoja. Jouduin odottamaan omaa vuoroani pitkään mutta onnekseni huomasin että edelläkävijät tulivat laserhuoneesta kahdella jalalla kävellen. Kun oma vuoroni koitti, siinä ei paljoa lepytelty, suoraa toimintaa, ei pidelty käsistä eikä lässytelty. Lääkäri kertoi lyhyesti mitä tulee tapahtumaan ja että älä pelkää. Hyvä kun henkeä sain tässä vaiheessa. Se oli menoa sitten. Laite joka painettiin silmää vasten ei varsinaisesti sattunut, oikeastaan tässä kohtaa odotin jo kipua. Näkö hävisi tuoksi ajaksi kun läppä tehtiin laserilla(femtolasik). Molemmat silmät läpättiin kerralla. Sen jälkeen lääkäri käski tuijotella oranssia valoa, mikä oli mielestäni työlästä ja epäonnistuin siinä useamman kerran kun silmä pyöri miten sattuu. Tuntui että sitä oli vaikea pitää auki vaikka silmien-väkisin-auki-vääntimet olivatkin paikallaan. Olin niin hermoissani että en juuri muista kuin sen että kaikki tapahtui hirmuisella tohinalla, laseroinnin aikana haistoin palanutta muovia, ikäänkuin. Tuo kesti 20 sekuntia. Vasen silmä teki kipeää, sen voin sanoa suoraan, jouduin sanomaan jo lääkärille että nyt koskee, tee jotain! Lääkäri sitten teki nopsaan että kipu poistuu, en tiedä mitä kummaa tuosssa vaiheessa tapahtui mutta hyi olkoon, ei naurattanut. Kun homma oli valmis, en nähnyt eteeni juuri mitään, edessä oli ikäänkuin läpinäkyvä plexi, näin hahmot ja onnistuin kävellä huoneesta ulos. Ulkopuolella sain istua hetkeksi tuoliin, vastapäätäni nuokkui toinen kohtalo toveri, surkean näköinen ressukka, ei saanut silmiään ollenkaan auki. Hoitaja oletti minun heti olevan skarppina kuuntelemaan hoito-ohjeet, kuuntelin ne niin tarkkaan kuin pystyin. Sain istuskella vartin verran jonka jälkeen lääkäri katsoi silmät vielä ja sitten ulos, kiitos ja heihei. Oli hieman pöllämystynyt, lähes itkuinen olo. Ulkopuolella puoliso odotti huolestunut ilme kasvoillaan kun näki minut. Tajusin syyn tuohon ilmeeseen kun kävin vessassa ennen lähtöä, olin aivan turpaanvedetyn näköinen, silmät aivan tyrmäävän punaiset ja kasvotkin vähän kalmakat. Silmät vuosivat enkä nähnyt kunnolla eteeni. Automatkalla kotiin en saanut silmiä välillä auki ollenkaan, välillä vuosivat pitkin poskia, välillä sain ne taas auki mutta niitä särki. Kotiin päästyä ja ilmeisesti puudutuksen loputtua, alkoi jäätävä särky. Olin saanut sairaalasta ohjeeksi painua suoraan nukkumaan pimeään huoneeseen pariksi tunniksi mutta siitä ei tullut mitään niillä kivuilla. Yritin kyljellään, selällään, istuallaan, ei sitten mitenkään, kipu vei voiton. Silmät edelleen vuosivat hirveästi. Tippojen laitto kirveli helvetillisesti. Tässä kohtaa pääsi itku ihan oikeasti. Otin 800 buranan jonka jälkeen alkoi helpottaa. Silmiä en saanut vieläkään avattua mutta kipu väheni, istuin sisällä aurinkolasit päässä ja yritin epätoivoisesti availla niitä. Sanoisin että tähän kaikkeen meni noin 3 tuntia ennen kuin olo todella koheni. Säryt hävisivät, vuoto lakkasi ja sain pidettyä silmät auki. Valon arkuus oli poissa noin 7 aikaan illalla ja uskalsin ottaa aurinkolasit pois sisätiloissa. Näin ihan hyvin kauaksi mikä olikin ollut se ongelma, miinuksia noin 3. Mutta lähelle on todella vaikea nähdä edelleen, en näe lukea kunnolla ja edessä on edelleen sellainen plexi. Hiekan tunne on myös vähentynyt reilusti mutta silmät tuntuvat painavilta ja väsyneiltä ja hiukan hiertävät. Myöskin kaiken tuon tippailun jälkeen ripset ovat aivan liiskaantuneet kun kasvojakaan ei saa pestä. Olo on illalla helpottunut ja tyytyväinen että uskalsin vaikka pelkäsin aivan järjettömästi.

Arvosana: 10

Kokemus: Silmäni leikattiin Ensimmäisen kerran 14 vuotta sitten, näöntarkkuus oli -6 ja -7 silloin. Ikää 35 ja piilareita pidetty huolettomasti 20 vuotta. Leikkaus oli tuolloin harvinaisempaa (ja kalliimpaa) mutta riskin otto todella kannatti! Seppo Pajari leikkasi, ja itse leikkaus ja siitä toipuminen olivat nopeaa ja suht kivutontakin. Silmäni eivät ole ihmeemmin kuivuneet, alussa tietysti piti tipotella. Lasit jäivät heti pois, mikä oli ihan huikea parannus elämänlaatuun. Kokemus oli niin hyvä, että hakeuduin Pajarille uusintaleikkaukseen taas 4 vuotta sitten, kun ikänäkö jo hiukan oireili. Taas sain lasitonta lisäaikaa. Aluksi oli vähän haastetta totutella eriparisilmiin, kun toinen näkee kauas ja toinen lähelle; kuukauden verran meni. Nyt on lähinäkö ehkä vähän heikentynyt, joten uusi aika on varattuna: saa nähdä otanko lukulasit nyt vai sanooko kolmas kerta toden.

Arvosana: 9

Kokemus: Kävin viime keväällä SMILE-leikkauksessa Eiran sairaalassa, ja leikkaus itsessään sujui hyvin. Likinäköä oli aiemmin -3, ja hajataittoa saman verran. Pari päivää leikkauksen jälkeen kaukonäkö oli jo tarkka. Lähinäön palautuminen vei kuitenkin paljon pidempään. Käytän töissä tietokonetta lähes koko päivän, ja ekan kuukauden ajan silmät kuivuivat ja väsyivät helposti, ja näkö sumeni usein. Silmätipoille olikin käyttöä… Kuukaudet 2 ja 3 olivat helpompia, mutta koneen käyttö ei silti ollut mukavaa. Koneen käyttöä ja myös lukemista lukuun ottamatta silmät kuitenkin tuntuivat hyviltä. Kolmen kuukauden jälkeen koneen käyttö ei enää tuottanut suuria ongelmia, mutta silmät ei silti olleet vielä normaalit. Kuukausina 4-6 ongelma pieneni tasaisesti, ja puoli vuotta leikkauksen jälkeen silmät tuntuivat samalta kuin ennenkin. Nyt siis silmät tuntuvat hyviltä myös konetta käytettäessä, ja näkö on erinomainen. Menisin siis uudestaankin leikkaukseen. Aiemmin sain netistä ja osittain myös lääkäreiltä sen kuvan, että SMILE:sta paraneminen on tosi nopeaa. Tämä varmaan on yksilöllistä, mutta ainakin mulla siinä meni aika pitkään. Näyttöpäätetyötä tekevien kannattaa ottaa tämä huomioon. P.S. Lääkärin suosittelemat Oftagel-geelitipat voi olla hankalia, jos tippoja ei osaa käyttää kunnolla. Itse en osannut, ja sain tiputella useampia tippoja ennen kuin osui silmään. Geeliä päätyi siksi silmäripsiin, ja kuivuttuaan se tuntui aika ikävältä (leikkauksen jälkeen piti välttää koskemista silmien alueelle). Jos et osaa käyttää tippoja kunnolla, kannattaa harkita jotain ei-geelimäisiä tippoja ainakin alkuun leikkauksen jälkeen. Toisaalta geelimäiset ilmeisesti kostuttavat silmiä paremmin. Koita siitä sitten valita…